Epilepsiasairaala / The Epilepsy Centre [FIN/ENG]

Kallavedellä olevaan Vaajasaloon rakennettiin v.1898 sairaala epilepsiaa sairastaville. Se rakennettiin arkkipiispa Johanssonin mailla jo oleviin tiloihin. Ensimmäiset viisi potilasta tulivat v.1900, pari vuotta myöhemmin potilaita oli jo 30. Maataloutta harjoitettiin sekä sijoitettujen potilaiden iloksi, hoidoksi että talouden tueksi ja se tuotti yli 80% hoidossa olijoiden ravinnosta kansalaissodan aikana. Metsät sekä tasapainottivat lämmityskuluja että tuottivat myöhemmin suoraa tuloa. Rakennustyö jatkui kymmeniä vuosia, talvisodan alla sairaalalla oli neljä erillistä rakennusta 176 potilasta varten. Hirsirakenteisessa, tornillisessa Ylähovissa aloitti toimintansa epilepsiaa sairastavien naisten parantola v.1900. Sitä alettiin kutsua nimellä Saloharjun parantola. Myöhemmin rakennus on toiminut parantolan henkilökunnan asuinrakennuksena ja v.1973-1992 päiväkotina. Se suljettiin v.1989. Nykyään taitaa olla yksityisomistuksessa.

In 1898 a hospital for epilepsy patients was built in Vaajasalo, which is an island in the Kallavesi lake. It was built on already existing facilities that were on archbishop Johansson's land. The first five patients were admitted in 1900 and a few years later the number of patients had risen to 30. Agriculture was practised for both the enjoyment and treatment of the patients and to support the economy, and during the civil war, it produced over 80% of the nourishment of the patients. The surrounding forests balanced the heating expenses and later on made actual profits. The development of the area went on for decades, and before the Winter War, the hospital had four separate buildings for its 176 patients. A log building called Ylähovi began to function as a sanatorium for women with epilepsy in 1900. It came to be known as the Saloharju sanatorium. Later on it has functioned as the hall of residence for the sanatorium staff and from 1973 to 1992 it functioned as a day care centre. It was closed in 1989. Nowadays it appears to be under private ownership.

Sairaalan päärakennus, entinen Kukkaismäen parantola, on tehty v.1936 epilepsiaa sairastavien miesten parantolaksi ja sen on suunnitellut arkkitehti Erkki Pakkala. Hänen suunnitelmillaan tehtiin muutoksia v.1951 ja v.1962 päärakennusta laajennettiin. Se toimi v.1999-2001 turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena, majoitustilaa oli 150 henkilölle. Keskuksen sulkemisen jälkeen rakennus on ollut tyhjillään.

The main building of the hospital, the former Kukkaismäki sanatorium, designed by architect Erkki Pakkala, was built in 1936 as a sanatorium for men with epilepsy. With his blueprints, changes were made in 1951 and in 1962 the main building was expanded. In 1999-2001 it was used as a reception centre for asylum seekers, with accommodations for 150 people. After the reception centre was closed, the building has been empty.

Olimme suunnitelleet tätä kuvausreissua jo pidemmän aikaa. Taustatietoja lukiessamme ja muiden urbex-harrastajien kuvia, juttuja ja videoita tutkiessa päätimme käydä kohteessa nyt tänä keväänä. Aurinkoisena lauantaipäivänä pakkasimme kamerareput valmiiksi ja hyppäsimme autoon. Toivoimme kovasti, että pääsisimme tällä kertaa ottamaan myös sisäkuvia. Mitä muuta vastaan tulisi tällä kuvausretkellä, sitä voimme vain arvailla.

This was a trip we'd been planning for quite some time. As we did research and looked at pictures, articles and videos made by other explorers, we decided to visit the location in the upcoming spring. On a sunny Saturday we packed our camera bags and got in the car. We were hopeful that this time, we would get some pictures from the interiors as well. We could only wait and see what else we would encounter on this trip.

Pysäköimme auton sopivan matkan päähän ja kävelimme lopun matkan. Sairaalalle johtava asfalttitie oli jo kauan sitten parhaat päivänsä nähnyt ja varoituskyltitkin oli jo ajan patinoimia. Tienvieressä oli vieläkin katuvalot, mutta olivatko ne vielä toiminnassa, sitä ei osaa sanoa.

We parked the car a few hundred metres away from the location and walked the rest of the way. The asphalt road to the hospital had seen its better days and the warning signs had time written all over them. Streetlights remained on the side of the road, but it's impossible to say whether they still light the way.

Puut ja muu kasvillisuus ovat jo vallanneet hyvinkin paljon tilaa itselleen. Todennäköisesti pääsisäänkäyntinä olleet ovet olivat lukossa, mutta joku oli särkenyt niistä muutan lasin ja niistä saimme otettua muutaman sisäkuvan.

Trees and other vegetation had taken over most of the area. The doors that have probably been the main entrance were locked, but someone had broken a few glass panes from which we could take a few pictures of the interior.

Kävelimme ympäri rakennusta ja löysimme takaa avonaisen oven, josta pääsimme sisään.

As we circled the building, we found a broken door at the back from which we made our way in.

Ensimmäinen näky sisällä oli rappusiin jätetyt kirjat.

The sight that greeted us first was a pile of books scattered on the staircase.

Lähdimme tutkimaan sisätiloja. Osa sisäovista oli lukossa ja osa oli joko jätetty auki tai sitten ne oli murrettu. Myös joitakin ovia oli sahattu moottorisahalla, sahattu ovien lukot irti. Löysimme varmaankin keittiönä toimineen tilan, johon oli kasattu kaikenlaista tavaraa.

We set off to explore the interior of the hospital. Some of the doors were locked and some were either left open in the first place or broken by previous intruders. Some doors were also mangled by a chainsaw, with their locks sawed off. We found a space that had probably been the kitchen, with all sorts of equipment piled inside.

Jokainen kerros on samanlainen, pitkä käytävä, jossa on huoneita ja suihku/wc-tiloja.

Every floor looked the same with a long hallway lined with rooms and bathrooms.

Hauska ja jännä yksityiskohta. Hätäpoistumistien kyltissä paloi vieläkin valo, miten kauan lie palanut ja miten kauan vielä palaisi.

A curious detail was the light that was still on in the emergency exit sign. Who knows how long it's been on and how long it would go on to be lit.

Ylimpään kerrokseen, joka oli jonkilainen varasto- tai ullakkotila, oli kasattu sänkyjä ja kaikenlaista muuta tavaraa.

In the uppermost floor, which seemed to be a storage space of some kind, was stacked with hospital beds and other equipment.

Nelikerroksisen päädyn yläkerrasta löysimme juhlasalin. Siellä oli varmaaankin pidetty kaikenlaisia tilaisuuksia, esim. laulettu joululauluja.

At the end of the four-story building we found a banquet hall. It has most likely hosted all kinds of occasions, during Christmas time, for example.

Rakennuksen tutkiminen ja kuvaaminen oli erittäin mielenkiintoista. Saimme  hyviä kuvia ja varsinkin sisäkuvat onnistuivat erinomaisesti. 

Exploring and photographing the building was extremely interesting. We got some good shots and especially the interior shots turned out great, capturing the essence of the building.

Pihapiirissä oli myös kaksi puurakennusta, jotka molemmat ovat jo huonokuntoisia.  Molempiin on varastoitu sänkyjä yms. tavaraa.

There were two wooden buildings in the yard that were both in a rather bad shape. They both acted as storage spaces for hospital beds and other equipment.

Retkemme oli oikein onnistunut ja onneksi sää oli aurinkoinen ja lämmin. Hyvillä mielen suuntasimme kohti autoa. Toivottavasti löytäisimme tulevaisuudessa enemmänkin tälläisiä kohteita.

Kävimme uudestaan paikalla syksyllä 2018. Ympäristöä oli siivottu ja särkyneet ikkunat ja ovet oli levytetty kiinni.

Our trip was very successful and we were lucky to have a sunny and warm weather that day. In good spirits we made our way back to our car, hopeful to find other similar locations in the future. We revisited the location in the autumn of 2018. The area surrounding the hospital had been cleared up a bit and the broken windows and doors were sealed shut.

Lisää kuvia/More pictures: klikkaa tästä